Melbournen chinatownissa istun nettikahvilassa ja vilkuilen valilla ruudun yli ikkunan takana nojailevaa pyoraani. Tulin toissa yona veden yli Tasmaniasta takaisin mantereelle ja vetelin unia pelastusliiviboksin paalla ulkona kannella.. eli en ihan helvetin hyvin nukkunu. Ja viime yo meni Melbournen olympiastadionin takana puun alla, joten asennetta alkaa loytya.. Niin, aika sellasta rankkaa reissaamista taa on ja on ollut. Mittarissa on 2994km, Tasmanian vuoristoisilla teilla ajoin 11pvaa ja yhteensa 1380km..
Keskimaarin siis aika paljon niilla teilla ja tolla pyoralla. Oli oikeesti isoja makia. Paras nousu oli 1100m 16kilometrin hiekkatiella. Se on niinku monta laajavuorta paallekkain ja melkein kaks tuntia punnersin ylos. Pari muuta melkein kilsan nousua ja muuten taukoamatta ylos ja alas pienempia makia. Oikeesti taalla ei oo tasaisia teita ollenkaan. No eipa paase posket pullottamaan. Rantakunto rusketuksineen on hallussa ku toukokuun lopussa palailen maahan pohjoiseen.
Tanaan St. Kildan lahiossa on australian suurin muzafestivaali ja ihan ilmainen sellanen. Homma pyorahtaa parin tunnin paasta kayntiin ja taa paiva varmaan kuluu siella tyttoja katsellessa.
Emma tiia. Kattelen meilin varmaan seuraavan kerran Adelaidessa, jonne on 1400km. Varmaan kaks viikkoa menee. Great Ocean Road ja kaikkee kaunista olis matkan varrella. Lahen polkemaan kai huomenna. Sielta sitte koilliseen kohti Cairnsia. Pari tuhatta kilsaa aavikkoa. Siina nahan onko miehessa munaa. Sitte sielta rannikkoa pitkin alas Brisbanen kautta sydneyyn ja siella sit toukokuussa jos olis.. ehka jo 7-8 tuhatta kilsaa viela jalella. Saa naha kestaako perse ja paa.
